Luoti on ainoa osanen asekokonaisuutta, joka on konkreettisesti kosketuksissa riistaeläimen kanssa. Näin ollen luodin ominaisuudet ovat suurimmassa roolissa riistaeläimen kaatamisessa, olettaen, että luoti on sijoitettu oikein.

Luodin aiheuttamaan jälkeen osumassa vaikuttaa luodin koko, luodin nopeus, riistaeläimen koko ja ominaisuudet, sekä luodin rakenne. Luodin kokoon voidaan vaikuttaa vain sen painon muodossa, mutta rakenteeseen taas senkin edestä.

Kiväärinpatruunoissa käytettävien luotien jako tehdään kansainvälisesti muutamaan riistaeläinten perusryhmään perustuen. Kevyimmästä päästä alkaen nämä ryhmät ovat varmint-/tuhoeläinluodit, kevyt ja keskisuuri sorkkariista, suuri ohutnahkainen suurriista ja isoimpana paksunahkainen ja/tai vaarallinen suurriista. Linturiistan kiväärimetsästys on kansainvälisesti ajatellen eksoottinen ryhmä, jonka metsästyksessä käytetään pääasiassa taululuoteja.

Suomalaisessa metsästyksessä ollaan tekemisissä vain ohutnahkaisen riistan kanssa, joten vaarallisen ja paksunahkaisen suurriistan luodit eivät meillä ole välttämättömiä missään jahdissa. Muun riistan skaala on laaja, eli pienimmässä päässä ovat pienpedot ja toisessa päässä hirvieläinten heimon suurin edustaja, hirvi.

Sujuvan jahdin kannalta on oleellista valita luoti oikein ja kohderiistan mukaisesti, mutta huomionarvoista on myös jahtimuodon vaikutus luodin valintaan. Esimerkiksi kyttäysjahdeissa luodin sijoittamisen tarkkuus poikkeaa ajojahdeista, joten luoti voidaan valita hieman eri perusteilla.

Sopivan luodin valinnan merkitystä voidaan tarkastella epäsopivan luodin kautta. Liian nopeasti osumassa hajoava luoti  ei välttämättä tunkeudu eläimen elintärkeille elimille. Toisaalta liian kontrolloidusti avautuva luoti ei läpäisypainotteisena tee riittävää tuhoa pienessä riistassa, joten kuolinjuoksujen pituus kasvaa. Sopivalla luodinvalinnalla päästään tilanteeseen, jossa luodin toiminta on varmaa ja riistaeläimen kuolinjuoksun pituus saadaan minimoitua.

Pienpedot

Pienpetojen kyttäys- ja houkuttelumetsästys on alati suosiotaan kasvattava jahtimuoto. Näistä kappalemääräisesti suosituinta riistaa on supikoira, mutta kansallisesti tasaisimmin levinnyttä riistaa on kettu.

Pienpetojen kyttäyspyyntiin liittyy myyttejä eläinten sitkaudesta, mutta oikealla luodinvalinnalla tällainen myytti voidaan murtaa. Supi vaatii toisinaan paksun rasvakerroksensa ansiosta hieman keskimääräistä raskaampia varmint-luoteja optimaalista kohdevaikutusta ajatellen, mutta kettu taas hoituu kevyemmilläkin luodeilla.

Pienpetojen kiväärimetsästyksessä tulee ottaa huomioon kohteeseen osumisen haasteet tyypillisesti vallitsevista valaisuolosuhteista johtuen. Tämän takia luodin tulee olla mahdollisimman tuhovoimainen myös heikkolaatuisissa osumissa.

Pieni ja keskisuuri sorkkariista

Suomalaisessa metsästyksessä pienen ja keskisuuren sorkkariistan osuus metsästettävästä riistasta on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Erityisesti valkohäntäpeuraa metsästetään kappalemääräisesti jo enemmän kuin hirviä ja kauris kasvattaa tämän riistaeläinluokan osuutta Lappia myöten.

Suurin tragedia kauriin ja peuran metsästyksessä liittyy hirviluoteihin, joita käyttäen suoritetaan usein kaikki sorkkariistajahdit. Tämä näkyy pienempien ja kevytrakenteisien hirvieläinten kohdalla usein tarpeettoman pitkinä kuolinjuoksuina. Peura ja kauris eivät muodosta luodille samanlaista vastusta kuin isommat hirvieläimet, joten niin sanottujen hirviluotien aiheuttama tuho jää usein vähäiseksi ja jälki osumassa on läpäisypainotteista.

Kauriin ja peuran kohdalla luodin valinnan tulisi painottua nopeasti avautuviin luoteihin, joissa läpäisyä on kohtuullisesti. Tällöin luodin aiheuttama tuho painottuu elintärkeisiin elimiin ja kuolinjuoksut jäävät lyhyiksi. On huomionarvoista, että sulan maan aikana suurin osa kauriin ja peuranmetsästyksen ongelmista liittyy kuolinjuoksun pituuteen, eli ammuttua riistaa on vaikea löytää. Tämän takia luodin valintaan tulisi kiinnittää huomiota.

Hirvi ja karhu

Hirvi ja karhu ovat suomalaisessa suurriistassa patruunoiden osalta parhaiten huomioidut riistaeläimet. Suurin osa maassamme myytävistä metsästyspatruunoista onkin juuri hirvelle painottunutta, joten tarjontaa on runsaasti.

Hirven metsästyksessä on hyötyä luodeista, joiden avautuminen on voimakasta, mutta kontrolloitua. Tällöin saadaan aikaan sekä voimakasta kudosvauriota, että riittävää läpäisyä elintärkeille elimille.

Tänä päivänä yhä suurempi osa metsästäjiä on siirtynyt käyttämään umpikuparisia luoteja suurriistajahdeissaan. Tässä yhteydessä onkin syytä muistuttaa, että umpikupariluodit eivät historiallisesti olleet lyijyä korvaavia luoteja, vaan ne ovat olleet yksi tapa toteuttaa niin sanottu premium-luoti. Kupariluodit ovat siis kohteessa avautuvia luoteja, joiden kestävyys osumassa takaa niiden voimakkaan läpäisyn.

Hirven ja karhun metsästyksessä yksi suurimmista haasteista luodin valinnan osalta liittyy kohderiistan laajaan skaalaan. Hirven koko vaihtelee isoista sonneista aina peurapukkia vastaavan ruhokoon vasoihin. Tämän takia hirvi vaatii luodilta läpäisyominaisuuksien lisäksi varmaa ja voimakasta avautumista. Karhuun liittyy samaa ilmiötä, eli kokoerot eri yksilöiden välillä ovat valtavia ja näin ollen luodin tulee toimia koko skaalalla vähintään tyydyttävästi.

Ajojahdit

Ajojahdit ovat jahtimuoto, joissa luodin ominaisuudet kannattaa punnita jahtimuodon asettamissa rajoissa. Osumien sijoittaminen liikkuviin kohteisiin ei ole sama asia kuin rauhallisessa kyttäysjahdissa, jossa aikaa osumakohdan valitsemiseen on runsaasti.

Ajojahdeissa luodilta vaaditaan tyypillisesti hyvää läpäisyä, sillä osumat ovat varsin usein kulmittaisia. Tästä huolimatta on tärkeää, että luoti avautuu voimakkaasti ja nopeasti, jotta kuolinjuoksut jäävät lyhyiksi.

Ajojahdit ovat suosituimpia Manner-Euroopassa, joten on luonnollista, että näissä maissa myös luotien ominaisuuksiin on kiinnitetty huomiota juuri näitä jahteja silmällä pitäen. Koska kohteena on usein villisika, on hyvästä läpäisystä hyötyä muutoinkin, sillä isojen karjujen “kylkipanssari” asettaa luodille omat haasteensa.